Ajattelin luoda kaikille avoimen blogin kuntoutumisesstani, saa lukea jos kiinnostaa tai vaikka ei kiinnostaisikaan.
Taustaa:
Loukkaannuin vakavasti moottoripyöräonnettomuudessa 24.7.09 noin klo 23.30. Tämän seurauksena vasen jalka jouduttiin amputoimaan polven alapuolelta. Tämä aiheuttaa suuria muutoksia päivittäiseen elämään, ja yleensäkin kaikkeen, joten tämä on tavallaan uusi alku.
Kolari:
Olin tulossa mottoripyörälläni Tuirasta, juuri avatulta Grill Swingiltä, matkalla kotiini Toppilaan. Ajoin Merikoskenkatua tuirasta Linnanmaan suuntaan ja nousin pois Toppilan liittymästä. Kiertotien risteykseen tullessani minulle paloi vihreä nuolivalo vasemalle ja jatkoin pysähtymättä matkaa. Juuri kun olin ylittämässä Kiertotien kuusamoon päin vieviä kaistoja, ehdin vilahdukselta nähdä vasemmalta tulevan auton keulan, ja sitten jo rysähti. Tajuntaani en menettänyt missään vaiheessa, lensin ilmassa toiselle puolelle tietä, putosin maahan, otin kypärän päästä ja aloin huutaa apua. Alavartalo oli täysin tunnoton tässä vaiheessa. Pian paikalle saapui auttajia ja ambulanssi hälytettiin. Tilanteessa muistan ajatelleeni että tässäkö tämä nyt sitten oli, mutta ilmeisesti kehon shokkireaktio pisti aika pian rauhalliseksi. Viimeiset muistikuvat siltä illalta on ambulanssista ja leikkaussalista. Seuraavat teholta letkuissa seuraavana päivänä.
Kolarin osallisten nimiä tai tarkempia tietoja en tässä vaiheessa ainakaan aio julkaista, sillä jutun käräjöinti on kesken. Päälleni ajaneen auton kuski oli puhaltanut yli 2 promillea, ja poliisin arvion mukaan vauhtia oli reilusti yli sata km/h.
Kuntoutuminen
Sairaalassa olosta en paljoa muista. Tasan kuusi viikkoa olin OYS:ssa, ensimmäisen viikon teholla ja pian sen jälkeen kun jalka oli amputoitu, siirryin osastolle 7. Sängyssä makaaminen saa lihakset aika heikkoon kuntoon, mutta pikkuhiljaa treenamalla ja aktviisella ja terveellisellä syömisellä kunto alkaa yllättävän nopeasti palautua. Vasemman jalan tynkä on vielä osittain eloton, polvi alkaa jo vähän elämään kuitenkin, ja hermojen palautmista kovasti odotan, että saa lonkan koukistajankin toimintaan. 4.11. alkaa neljän viikon "kävelykoulu" OYS:n kuntoutusosastolla. Nyt sitä odotellessa ja asioita järjestellessä.
Tynkä:
Vasen jalka jäi mitä ilmeisimmin auton puskurin ja pyörän rungon väliin. Jalkaa ei amputoitu heti, vaan lääkärit kysyivät minun suostumuksen siihen. Säären pehmytkudosvauriot olivat kuulemma niin pahat, että jos jalkaa aletaan korjailemaan leikkaamalla, siitä tulee mitä todennäköisimmin huonompi kuin proteesista. Päätöstä ei tarvinnut siinä tilanteessa miettiä hetkeäkään, vaan sanoin että leikatkaa pois vaan. Jos siinä tilanteessa olisi ajattelut, mihin kaikkeen se vaikuttaa, olisi alkanut epäröimään ja murehtimaan kohtaloa. Pitää vaan odottaa proteesia ja kuntoutumista sekä yrittää elää niin, että koko asia ei vaikuta jokapäiväiseen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti