Hyvää joulua!

Joulu

Kirjottelu on jäänyt vähän vähemmälle näköjään. Hyvää joulua kaikille :) 

Metälle?

Kausi

Tämä metsästyskausi on tosiaan mennyt aika pitkälti ohi minun osalta. Nyt pitää kuitenkin jo jotakin pauketta saada aikaiseksi, eli kettupassiin lähtö on huomenna aamusta. Kai sitä nuilla kepeillä jääpiikit alla sen verran pääsee tieltä pois että siitä tulee ihan virallista.

Peiliterapia

Todella mielenkiintoista terapiamuotoa pääsin kokeilemaan ODL:n fysioterapiassa. Mulla on siis hermovamma vasemmalla puolella, ja tyngän liikuttaminen on erittäin vaikeaa, suorastaan mahdotonta. Peiliterapiassa huijataan aivoja niin, että laitetaan iso peili jalkojen väliin, ja peitetään kaikki näkyvyys tyngän puolelle. Peilistä näkyy oikea jalka vasempana. Sitten pyritään liikuttamaan molempia jalkoja yhtä aikaa, eli ojentamaan ja koukistamaan polvia. Hankala selittää mutta tuntuu aika toimivalta. 

Päivitys

Muutos

Muuttelin vähän asetuksia, kun kommentoinnissa oli ollut ongelmia. Nyt pitäisi kaiken järjen mukaan toimia.

Opettaja

Olin tosiaan päivän erityisopettajan sijaisena ala-asteella tänään. Oli kaikinpuolin mukavaa vaihtelua tälle kuntoutumisen rytmittämälle arjelle. Lapsien reaktiot on aina ja joka paikassa yhtä aitoja tyyliin "setä miksi sulla ei oo jalkaa?" ja niitä on mukava kuunnella. Ne saa hymyilemään.

Jumpat

Tänään en oo vielä muuta ehtiny reenaamaan kuin sen että roikotin nilkkapainoa tuossa tyngässä ensin viitisen minuuttia mahallani sängyn reunalla ja sitten sama selällään. Pitäis saada polvi liikkeelle ja tämä on kuulemma hyvä keino. Peiliterapiaa kokeilin myös fysioterapiassa, se oli hyvinkin mielenkiintonen terapiamuoto, suorastaan pelottava. Sitäkin ois hyvä harrastaa enemmänkin, ei vaan mahu tänne kämpille semmosta peiliä minkä se vaatii. Illemmalla pitää vielä vähän jumppailla tynkää ja tehdä jotakin perusliikkeitä. 

Opettaja

Työ

Huomenna pääsee tekemään ihan palkallista työtä ensimmäistä kertaa yli neljään kuukauteen, minua pyydettiin erityisopettajan sijaiseksi yhdeksi päiväksi. Odottavin mielin, toisaalta vähän jännittää että miten se menee mutta toisaalta on mukava saada jotakin "pakollista" ajateltavaa välissä ettei aivot surkastu :)

Polvi

Polven liikkuvuus oli ottanut OYS:in kuntoutusjakson aikana vähän takapakkia, nyt taas ODL:n vaativan kuntoutuksen puolella sen runnomista jatketaan. Kotiläksyksi sain mielikuvaharjoituksia reisilihaksen jännittämisestä ja polven koukistamisesta/ojentamisesta. Yllättävän paljon työtä teettää. 

Vakuutusyhtiö

Käsittely

Respectalle soittelin tuossa, sieltä on lähteny kyllä vakuutusyhtiölle jo aikoja sitten kustannusarvio maksusitoumusta varten proteesista, mutta nyt ei kuulemma yhtäkkiä löydykään sitä. Viivytystaistelua tämä on mutta minä en taivu :)

Paperit

Paperihommia pitää yrittää tehdä aina kun muistaa. Monet kysyy että eikö tule aika pitkäksi kun ei ole töitä eikä mitään mutta kyllä tämä kuntoutuminen ja kaikkien muiden asioiden järjestäminen siinä sivussa ihan työstä käy. Viime viikko meni niin kovasti sairastelun kourissa että ei saanu aikaseksi yhtään mitään. Nyt niitä paperihommia on sitten senkin edestä.

Reeni

Tänään ajattelin jo vetää vähän kovemman treenin, huomenna jatkuu taas ODL:n fysioterapia. Ilmalastaproteesikävelyä tiedossa. Kehikko ja muutkin apulaitteet on kyllä täällä kämpilläkin mutta on se sen verran kömpelö laite ja hankala pukea päälle yksin, että taidan viedä sen ODL:än säilytykseen ja kävellä siellä. 

H1N1-v

Virus

Sieltä se nyt tulla tupsahti, possunuha. Pari päivää ollu paikat niin kipiänä, että ei oo voinu olla oikeen mitenkään päin ja kuumetta on ollu vaihteleva määrä. Kävin päivystävällä just ja sain Tamiflu-reseptin. Jospa se niillä helpottas. Ompahan ainakin viis päivää saikkua joutenolosta. Ei oikeen kykene eikä varmaan kannatakaan reenailla nyt hetkeen, jos keskittys enneminki siihen että saa syötyä ja nukuttua.

Paluu arkeen

Reissu

Rukalla tuli kävästyä vanhojen kavereiden kanssa viikonloppu. Loma meni niinku semmoset reissut yleensä menee ja viime yönä oli armoton liskodisko. Pitää välillä vähän saada irrotellakin.

Arki

Nyt on taas vähän semmonen olo niinku ois tyhjän päällä. Jääkaappi tyhjänä ja kämppä pahassa siivossa. Pitää kuitenki koittaa jostakin reunasta alkaa kopistelemaan asioita järjestykseen. Tämän päivän ohjelmaan kuulunee ainaki pyykkäystä ja ruokahommia, ja jos illalla jaksas jo vähän vetää treeniäkin.  

Lääkäri

Sosiaalisuus

Onko niin, että lääkäreiden sosiaaliset kyvyt kommunikoida asiakkaan kanssa on karsittu pois? Tapasin tänään erään ylilääkärin ensimmäistä kertaa. Yritin keskustella hänen kanssaan varsin asialliseen sävyyn ja selvästi. Ongelma oli vaan siinä että en saanut suunvuoroa. Jos yritin kertoa omasta tilastani ja siinä tapahtuneista muutoksista, hän yleensä keskeytti minut tai alkoi puhumaan fysioterapeutille, ikään kuin minä olisin pelkkää ilmaa tai sitten älyllisesti sillä tasolla, että en ymmärrä puhetta. Luki vaan koneelta tietoja, ja jos yritin sanoa että jossakin asiassa on tapahtunut muutosta, ei uskonut, koska koneella ei sanota että on tapahtunut. Kipulääkitystä voisi erään toisen (asiallisen) lääkärin mukaan jo hieman alentaa, mutta tämä ylilääkäri kuulemma tiesi että minulla on edelleen voimakkaita kipuja. Kai hän sitten tietää minun kivut paremmin kuin minä itse, on kuitenkin ylilääkäri...

Harjootukset

Tänään meni osasto ilmalastaproteesilla kolme kertaa ympäri, arvioitu pituus noin 120m. Molemmat kepit on vielä kuvioissa mukana, tosin yhdelläkin pysyy jo pystyssä. Vähän mietyttää kuinka hyvin pystyn itse reenaamaan tynkää ja kaikkea muuta oikein kun tämä jakso perjantaina loppuu. Pitäisi kuitenkin osata pitää huoli ruokavaliostakin, että syö vaan sen minkä kuluttaa, ja mielellään senki terveellisesti ja monipuolisesti. Eipä sillä, tykkään laittaa ruokaa ja tehdä kokeiluja (joita muut eivät syö). Kuntosalilla tein tänään tissiharjotuksia vapailla painoilla kun ei ole täällä mitään laitteita kyseiseen tarkoitukseen. Tervettä jalkaa tuli myös kevyesti treenattua jalkaprässissä. Sen lisäksi normaalit selkä- ja vatsalihasharjoitukset. 

Auto vol. 2

Murheita

Löytyipä autosta vähän sanomista sittenkin. Kansipahvi vuotaa hitusen ja ohjaustehostimessa on jotakin häikkää. Lisäksi pitää ilmeisesti vaihdattaa paisuntasäiliö. Rukalle pitää lähteä ajelemaan Oulusta käsin viikonloppuna, jospa se nyt sen reissun vielä menis kun nätisti ajaa, ompahan ainaki jakoremmi nyt vaihdettu niin ei tarvi siitä murehtia.

Harjotukset

Ilmalastaproteesilla harjottelu jatkuu. Kaksi tai kolme kertaa on päivän aikana kiertäny osaston ympäri, aikaa tähän menny noin 10-15 min. Jalkaa pitää vielä jonkin verran heittää lantiolla eteen päin, ei oikeen koukistaja ja ojentana lonkassa tottele. Pikkuhiljaa eteen päin kuitenkin silläkin saralla. Allasharjotukset on ollu aivan mahtavia, pääsee jotenki semmoseen paljon painottomampaan tilaan vedessä ja tyngän liikkuttaminenki onnistuu huomattavasti paremmin altaassa. Salilla oon tehny aika sekalaista reeniä, lähinnä pyrkiny aerobiseen liikuntaan että paranis yleiskunto, lenkillä ei oikeen vielä pysty käymään. Uiminen onnistuu kohtalaisesti, sitä pitää alkaa reenaamaan enemmän kun tämä jakso tällä osastolla loppuu perjantaina.

Tapiola

On taas saanu tämän päivän käydä intensiivistä sotaa vakuutusyhtiön kanssa. Jokainen pienikin korvaus pitää anoa erikseen, eri henkilöltä ja eri puhelulla. Tulee kohta puhelinlaskua sen verran että ihan pieniä summia ei kannata edes alkaa perimään.

Byrokratia

Kirje

Tulipahan poliisilaitokselta postia: Tuomas Koistinen on esittänyt pysäköintilupaa varten lääkärintodistuksen. Fysiatrian eik.lääkäri ***** ********n lausunnon perusteella on syytä epäillä ettei Tuomas Koistinen täytä ajokorttiluvalle asetettuja terveysvaatimuksia. ABECE-ajokortti voimassa: 18.05.2058. 
Tämän jälkeen todetaan että jos ei toisin todisteta 7.12. mennessä, ajo-oikeus päättyy. Aivan niinku ei ois muutenki jo tarpeeksi kaikkea paperisotaa käytävänä eikä riitä oikeen rahkeet niihinkään. Just tulin autolla kotiin kuntoutuksesta ja en kai tappanu ketään tai aiheuttanu yleistä häiriötä. Ison E:n jos jostakin syystä ottavat pois, menee samalla puoli vuotta armeijaa täysin hukkaan, ja sen myötä aika paljon taloudellista tappiota, ois sen ajan voinu töissäkin olla. A-kortinki varmaan pistävät hyllylle, "miten sitä nyt enää koskaan koko loppuelämässä prätkällä ajaa kun ei ole toista jalkaa."

Haistakaa paska koko valtiovalta.
 

Auto

Volvo

Oon tässä alkanu miettimään, saako noita verohelpotuksia ja muita mahdollisia autoavustuksia takautuvana takaisin. Ostin tuon auton sillon aika hätäsesti, en malttanu ottaa selvää näistä asioista ennen. Autohan on kyllä sinänsä mukava, kaikki varusteet mitä vuonna 1995 on tuommoseen kartanovolvoon saanu ja tehoakin on riittävästi, mutta onko mulla sittenkään järkeä sitä pitää. Bensaa menee se 12 litraa sataselle (keskikulutus) ja vakuutusmaksutki on melko suuret. Kai auto luokitellaan vaaralliseksi, jos siinä on tehoa, eikä huomioida ollenkaan sitä että iso auto on kuitenkin kolarissa turvallisempi kuin pienikokoinen ja pienitehoinen auto. Varustelistalta löytyy myös 4x airbagit, absit, luistonesto ja monia muita turvallisuustekijöitä.

Lähentäjä

Pari päivää on tehokkaasti reenattu reiden lähentäjää ja loitontajaa tyngästä. Pelottavaa että alkaa nauttia kivusta, se kun on pitkästä aikaa ihan oikeaa rasituksesta johtuvaa lihaskipua, eikä pelkkää aavesärkyä. Siitä tietää että jotakin alkaa tapahtumaan ja lihakset on sittenki toimintakykyisiä kun vaan jaksaa harjotella. Alkutilanne oli kuitenkin se että lantiosta  alaspäin ei mikään lihas värähtänytkään tyngän puolella. Seuraavaksi kuntosalille tunniksi ja heti sen perään fysioterapiaan kävelemään ilmalastaproteesilla.   

Otsikko

Lonkka

Kokeiltiin ilmalastaproteesia eilen, kun saatiin se toimimaan. Lonkka ja kaikki muutkin jalan lihakset on niin väsyneitä, että niille ei vielä kestä varata painoa. Onhan ne kyllä jo kohta neljä kuukautta olleetkin täysin levossa, että kai palautuminen vie aikaa. Oli hyvinkin erikoinen tunne kuitenkin nähdä peilistä kuinka pystyi jotenkuten seisomaan kahdella "jalalla".

Jakso

Kuntoutusjakson pituutta lyhennettiin neljästä viikosta kahteen ja puoleen. Minun ei kuulemma ole hyötyä täällä sairaalassa olla ja passivoitua, kun kerran yksityiselläkin puolella pyörii fysioterapia. Palataan kuulemma asiaan sitten kun saan proteesin sovitteille ja alkaa totinen kävelyn opettelu. Kipupoliklinikalla kävin myös tänään ja sieltä laitettiin hakemus ihonalaisen kipusimulaattorin hankkimiseksi. Menee kuulemma ainakin puoli vuotta ennen kuin sitä pääsee kokeilemaan, ja jos kivut on siihen mennessä lieventyneet tai hävinneet niin hakemus vedetään takaisin.

Sali

Toissa päivänä tein vatsa- ja selkälihasharjoituksia mutta en muistanu venytellä, joten eilen piti keskittyä lähinnä käsiin. Tänään taitaa olla vuorossa sekalainen osuus. Altaalla olen päässyt käymään nyt kahdesti, uiminen onnistuu jotenkuten, ja tuntuu että tynkään saa vedessä helpommin liikettä kuin kuivalla maalla. Menee myös hyvin kuntoliikunnasta nyt kun ei vielä pysty kävelemään eikä pyöräilemään. 

Ilmalasta

Väsymys

Päivä on ollu tosi raskas fyysisesti, mikä on vaan hyvä, nyt ainaki väsyttää ihan aidosti. Aikataulut meni jossakin määrin sekasi näillä täällä, ja ilmalastaharjottelu meni aika myöhäseen, eikä se oikeen onnistunu muutenkaan, kun pumppu ei ollu sopiva ilmalastan venttiiliin. Altaaseen pääsin tänään ensimmäistä kertaa kolarin jälkeen, ja huomasin että vaikka ei kävelemällä vielä pääsekään eteen päin ni uimalla pääsee. Pitää siis muuttaa Veneziaan ja alkaa liikkumaan uimalla.

Uutiset

Kuulin uutisia, tai pitäskö sanoa vielä tässä vaiheessa pikemminkin huhuja tästä minun yliajajasta. On ilmeisesti aika pohjalla, enkä jostakin syystä jaksa oikeen sääliäkään tuntea. Ehkä tietosesti yritän olla ajattelematta koko asiaa ennen kuin tämän jutun oikeuskäsittely on ohi. Haluan vaan nähdä sen päivän, että sillä on pokkaa kohdata minut silmästä silmään ja kuunnella ja kärsiä tuomionsa. Sen jälkeen saa minun puolesta tehdä mitä haluaa.

Paluu arkeen

Edistys

Viikonloppu tuli vietettyä kotona syöden ja rentoutuen. Naiseksikin jouduin pukeutumaan, ja vieläpä selvänä samalla porukkaa kuskaten. Kaikkeen sitä lähtee, mutta hauskaa oli! Eilen ja tänäänkin on kuntosalitreenin lisäksi harjoteltu tyngän liikutusta niin, että on eliminoitu painovoiman ja alustan vastus terapimasterilla. Silmät kiinni jalan ojennus taaksepäin onnistuu, tai ainakin sitä luulee niin. Ei pidä aukasta silmiä niin ei pety vielä tässä vaiheessa. Illalla päivän toisessa fysioterapiassa pääsen ilmeisesti kokeilemaan jo vasemmalle jalalle varaamista ilmalastaproteesin avulla. Pitänee raportoida siitä myöhemmin lisää. Kuntosalilla tein tänään selkä- ja vatsalihastreenin, ja sain tällä kertaa jopa ihan henkilökohtaista valmennustakin!

Seura

Oon täällä ollessani alkanu tajuamaan, että monet täällä olevista kuntoutujista on ollu ihan tavallisia tyyppejä, jotka on saanu esimerkiksi aivoinfarktin, ja taantuneet tosi paljon. Alkuun vähän vieroksuin majottua samassa huoneessa kun ei ole ollut kyseisten kuntoutujien kanssa tekemisissä eikä ole osannut suhtautua, avaa tämä silmiä monessakin mielessä. Eilen sain myös puhuttua erään minulle todella tärkeän henkilön kanssa asioita selväksi, ja siinäkin mielessä on jokseenki aika huojentunut mieli.

Loma

Rentoutuspäivä

Pääsin eilen viikonlopuksi pois sairaalasta, maanantaina takasin. Asiat alkaa sujua kun ymmärsin kertoa hoitajille ja muulle henkilökunnalle että minä en välttämättä ole vailla mitään palikkatestejä tai muuta, pää pelaa kuitenki. Respectalla kävin eilen, sain ensimmäistä kertaa elämässäni käteen nykyaikaisen proteesin ja tapasin proteesiteknikkoni. Yksi tynkäsukka lähti myös mukaan, tosin liian iso, laittoivat tilaukseen pienempiä.

Rentotreeni

Pitää sitä vähän välipäivänäkin urheilla, pysyy mieli virkeänä. Reiluhkon ja monipuolisen aamupalan jälkeen parikymmentä vatsaa, selkää ja jos sitten vielä käsille vähän jotakin liikettä käsipainoilla.  

Ailahteleva mieli

Treeni

Urheilusta saa kai jotakin positiivista energiaa. Aina kun on käynyt salilla tai suoriutunut jostakin muusta urheilusuorituksesta, tuntuu taas että ei kai täällä ole pahakaan olla. Kai semmonen pieni vitutus on ihan hyvästä välillä niin ei pääse laitostumaan kovin pahasti, tuntuu sitten paremmalta päästä huomenna pois taas joksikin aikaa. Salitreeniä oli tunti tuossa äsken, se ei vaan täällä ole mitään kovin ohjattua. Tällä kertaa kuitenkin sopi tekemään jotakin kun oli vähemmän porukkaa. Vartalon kiertoa piti tehdä ihan pitkät sarjat, on jonkin verran ehtiny mennä toispuoleiseksi tämä vartalo kun on kepeillä kävellyt.

Respecta

Kävin Respectan proteesipajalla omatoimisesti, kun tuntui että ei asiat etene. Proteesiteknikko vaikutti asialliselta ja asiansa osaavalta, ja sainpa jo vähän hypistellä nykyaikaista proteesiakin. Tynkäsukka lähti myös matkaan sieltä, tosin kokoa liian iso, laittoivat tilaukseen pienemmän. Tapiola on yhä edelleen aika hankala tämän asian kanssa, vaativat kaikki paperit ja päätökset aina moneen kertaan, mutta mulla on aikaa. 

Ei.

Ei onnistu ei. Huomenna täytyy jo saada tehdä jotakin sille että minä oon täällä KUNTOUTUMASSA, ja silti makaan päivän sängyssä, käyn tunnin päivässä kuntosalilla seisomassa, kun ei oo laitteita missä tehdä mitään, ja illalla, hyvällä tuurilla, saattaa olla jopa hetki henkilökohtaista fysioterapiaa.

Kyllä tämä tästä.

Rauhottuminen

Yritin nukkua yön yli ja en oikeen saanu nukuttua. Nyt oon vaan niin väsyny että en jaksa murehtia tästä kuntoutuksesta. Oon täällä nyt sen neljä viikkoa mikä on tarpeen ja otan kaiken avun vastaan mitä tarjotaan, enhän minä itse tästä maksa ja ei tämä keneltäkään pois ole. Palikkatestejä on tehty taas ja motoriikassa ei kai ole ilmeisesti ole kolarin jälkeen mitään vikaa. Tänään taas "reippain" mielin salille neljältä illalla ja sen jälkeen vielä tunnin tynkäreeni. Kai sitä pitää välillä vaan antaa aikaa itselleen ja rentoutua.  

Mitä helvettiä?!

Osasto 32, versio2

Siis mitä? Minä oon hakeutunu kuntoutukseen saamaan fyysistä kuntoutusta, sekä sitä että saan puhua tunnoistani jollekkin. En todellakaan siksi että minut istutetaan väkisellä pöytään pelaamaan jotakin helvetin tietovisaa, jossa kysytään että mitä värejä on Suomen lipussa tai mikä on uskonnon symboli. Ensin ajattelin että ompa mukava päästä kuntoutusosastolle, toiveet oli korkealla ja ajattelin että täällä on ammattilaiset minua hoitamassa. Saattaa olla mutta väärän alan ammattilaiset. Soitin jo asianajajalleni ja valitin asiasta, aiko ottaa asian hoitaakseen. Totta kai kaupunki ehdottaa ensin maksusitoumuksella helpointa ja halvinta mahdollista vaihtoehtoa, mutta minä tiedän että minulla on liikennevahingon syyttömänä osapuolena oikeus vaatia vaikka yksiytistä fysioterapiaa ja yksityistä psykologia. Huomenna lähen kytkemään täältä, sanokoot kuntoutusohjaajat ja muut "viisaat" mitä haluaa.

Tämän kirjoiutksen jälkeen haluan kuitenkin korostaa, että mulla ei missään nimessä ole mitään vammaisuutta vastaan, huono olla kun olen itekki vammanen. Mutta se, että ei yksilöidä hoitoa, ja että tullaan oikeen huoneesta hakemaan kun yrittää keskittyä vaikkapa kirjan lukemiseen, ja sitten koko osasto istutetaan samaan pöytään, on äärimmäisen vastenmielistä. Minä vaadin, ja aion myös saada parempaa kuntoutusta.

Kuntosali

Yritin käydä kuntosalilla tuossa aikaisemmin päivällä vetämässä kevyen hikitreenin. Kuntosali, joka on siis ainoa kuntosali mitä täällä voi käyttää, sisältää noin kymmenen vanhaa laitetta, ja kun on yksi kuntosaliryhmä päivässä, niin voi kuvitella kuinka hyvin reenaaminen sillon onnistuu. Kyllä nyt niin kiehuttaa ja vituttaa kaikki. Pakko kai seisoa vaikka päällään huomiseen asti että pääsee pois. Vielä kun sattuu olemaan tuo sikalentsuepidemiahysteria niin joka osaston ovessa on lappu että Vierailut kielletty. Mukava soitella kaikille kavareille että nähdään neljän viikon päästä kun tämä paska loppuu.
 
Perkele.  

Osasto 32

 Osasto

Minä kun luulin että kuntoutusosastot on jotenki erilaisia kuin muut sairaalaosastot, että täällä ois jotenki viihtysämpää kun pitäs kuitenki neljä viikkoa täällä olla ja keskittyä kuntoutumiseen, mutta mitä sitä paskaa. Tämä on just samalla kaavalla tehty kun seiska, missä olin kuus viikkoa heti loukkaantumisen jälkeen. Pakko jaksaa kai vaan sen takia että oppii kävelemään. Toivottavasti treeni on tasokasta ja fysioterapeutit päteviä. Nyt vaan sängyssä odotellen että joku tulee antamaan aikataulun kouraan. Onneksi sairaalan langaton jaksaa kuitenki toimia tällä osastolla, muuten leviäis pää päivässä!

Ruokahommia

 Viimenen ateria

Huomenna siis sairaalaruuille. Nyt lähti uuniin kohtalokkaan kuuloinen viimeinen ateria :P Kilo porsaan marinoitua uunifilettä vuokaan, kylkeen paljon lohkottuja perunoita, valkosipulia ja sipulia. Pintaan vähän mausteita ja kosteudeksi soijakastiketta ja vettä tilkka. Kypsennysaika niin kauan että on kypsää.


 Reenit

Aamusta vedin ennen fysioterapiaan lähtöä 25x istumaannousut, selkälihasliikkeet ja punnerrukset. Lisäksi 3kg käsipainoilla 50x hauiskääntö molemmilla käsillä sekä ojentajatreenin niskan takaa. Pienestä puuhun noustaan. Fysiossa keskityttiin tänään lähinnä tyngän mobilisointiin. Polvi on ollu nivelestä niin kauan suorana että siinä on aika reilusti tekemistä. Taipuu kuitenkin jo arviolta 35 astetta. Reiden ympäryksissä oli tänään eroa 7cm, eli aika surkastuneet on tyngän lihakset. Jospa ne alkaa nopemmin palautumaan kun pääsee kuntoutuspolilla reenaamaan ilmalastan kans ja saa muutenki vähän enemmän rasitusta tuolle tyngälle.

 Pakkailut ja stressi

Tavaroiden pakkaaminen jäi taas aika viime tippaan. Ei tiedä yhtään joutuuko sinne heti jäämään, pääseekö sieltä käymään missään ja muuta. Kai se vaan pitää mennä sinne ja odottaa mitä ne sanoo, kuitenki pitää laittaa kuukauden ajaksi kaikki keskittyminen kuntoutumiseen ja yrittää unohtaa kaikki muu murehtiminen. Alkaa jo vähän traumareaktiotkin potkia, ei sairaalassa pystyny koko asiaa käsitteleen kun oli niin onnellisessa lääkepöhnässä koko ajan että hymyilytti vaan koko kolari. Mutta ensin jalka kuntoon, sitten pää. Asiat tärkeysjärjestykseen.

 

TJ1

Huomenna se alkaa

Huomenna se sitten vihdoin ja viimein alkaa, kauan odotettu kuntoutusjakso. Etukäteen jo hajottaa olla kuukausi sairaalaruuilla, minkäs teet kun on tämmönen kulinaristi. Seison kuitenki vaikka päälläni sen neljä viikkoa, jos opin uudestaan kävelemään, eli en anna pikkuasioiden vaivata. Tämä kuntoutuminen on ollu tähän asti yhtä nautintoa, kun on pitäny ihan fysioterapeutin määräyksellä syödä mahdollisimman paljon ja monipuolisesti, että lihasmassa kasvaa. Syöminen on lempiharrastukseni. Seuraavaksi ODL:n vetämään tunnin tynkäreeni ja sitten viimestä vapaapäivää viettämään lepposasti vetämällä veljen muuttokuormaa.  

Tervehdys arvoisa blogin lukija!

Ajattelin luoda kaikille avoimen blogin kuntoutumisesstani, saa lukea jos kiinnostaa tai vaikka ei kiinnostaisikaan.

Taustaa:

Loukkaannuin vakavasti moottoripyöräonnettomuudessa 24.7.09 noin klo 23.30. Tämän seurauksena vasen jalka jouduttiin amputoimaan polven alapuolelta. Tämä aiheuttaa suuria muutoksia päivittäiseen elämään, ja yleensäkin kaikkeen, joten tämä on tavallaan uusi alku.

Kolari:

Olin tulossa mottoripyörälläni Tuirasta, juuri avatulta Grill Swingiltä, matkalla kotiini Toppilaan. Ajoin Merikoskenkatua tuirasta Linnanmaan suuntaan ja nousin pois Toppilan liittymästä. Kiertotien risteykseen tullessani minulle paloi vihreä nuolivalo vasemalle ja jatkoin pysähtymättä matkaa. Juuri kun olin ylittämässä Kiertotien kuusamoon päin vieviä kaistoja, ehdin vilahdukselta nähdä vasemmalta tulevan auton keulan, ja sitten jo rysähti. Tajuntaani en menettänyt missään vaiheessa, lensin ilmassa toiselle puolelle tietä, putosin maahan, otin kypärän päästä ja aloin huutaa apua. Alavartalo oli täysin tunnoton tässä vaiheessa. Pian paikalle saapui auttajia ja ambulanssi hälytettiin. Tilanteessa muistan ajatelleeni että tässäkö tämä nyt sitten oli, mutta ilmeisesti kehon shokkireaktio pisti aika pian rauhalliseksi. Viimeiset muistikuvat siltä illalta on ambulanssista ja leikkaussalista. Seuraavat teholta letkuissa seuraavana päivänä.

Kolarin osallisten nimiä tai tarkempia tietoja en tässä vaiheessa ainakaan aio julkaista, sillä jutun käräjöinti on kesken. Päälleni ajaneen auton kuski oli puhaltanut yli 2 promillea, ja poliisin arvion mukaan vauhtia oli reilusti yli sata km/h.

Kuntoutuminen

Sairaalassa olosta en paljoa muista. Tasan kuusi viikkoa olin OYS:ssa, ensimmäisen viikon teholla ja pian sen jälkeen kun jalka oli amputoitu, siirryin osastolle 7. Sängyssä makaaminen saa lihakset aika heikkoon kuntoon, mutta pikkuhiljaa treenamalla ja aktviisella ja terveellisellä syömisellä kunto alkaa yllättävän nopeasti palautua. Vasemman jalan tynkä on vielä osittain eloton, polvi alkaa jo vähän elämään kuitenkin, ja hermojen palautmista kovasti odotan, että saa lonkan koukistajankin toimintaan. 4.11. alkaa neljän viikon "kävelykoulu" OYS:n kuntoutusosastolla. Nyt sitä odotellessa ja asioita järjestellessä.

Tynkä:

Vasen jalka jäi mitä ilmeisimmin auton puskurin ja pyörän rungon väliin. Jalkaa ei amputoitu heti, vaan lääkärit kysyivät minun suostumuksen siihen. Säären pehmytkudosvauriot olivat kuulemma niin pahat, että jos jalkaa aletaan korjailemaan leikkaamalla, siitä tulee mitä todennäköisimmin huonompi kuin proteesista. Päätöstä ei tarvinnut siinä tilanteessa miettiä hetkeäkään, vaan sanoin että leikatkaa pois vaan. Jos siinä tilanteessa olisi ajattelut, mihin kaikkeen se vaikuttaa, olisi alkanut epäröimään ja murehtimaan kohtaloa. Pitää vaan odottaa proteesia ja kuntoutumista sekä yrittää elää niin, että koko asia ei vaikuta jokapäiväiseen elämään.