Paluu arkeen

Edistys

Viikonloppu tuli vietettyä kotona syöden ja rentoutuen. Naiseksikin jouduin pukeutumaan, ja vieläpä selvänä samalla porukkaa kuskaten. Kaikkeen sitä lähtee, mutta hauskaa oli! Eilen ja tänäänkin on kuntosalitreenin lisäksi harjoteltu tyngän liikutusta niin, että on eliminoitu painovoiman ja alustan vastus terapimasterilla. Silmät kiinni jalan ojennus taaksepäin onnistuu, tai ainakin sitä luulee niin. Ei pidä aukasta silmiä niin ei pety vielä tässä vaiheessa. Illalla päivän toisessa fysioterapiassa pääsen ilmeisesti kokeilemaan jo vasemmalle jalalle varaamista ilmalastaproteesin avulla. Pitänee raportoida siitä myöhemmin lisää. Kuntosalilla tein tänään selkä- ja vatsalihastreenin, ja sain tällä kertaa jopa ihan henkilökohtaista valmennustakin!

Seura

Oon täällä ollessani alkanu tajuamaan, että monet täällä olevista kuntoutujista on ollu ihan tavallisia tyyppejä, jotka on saanu esimerkiksi aivoinfarktin, ja taantuneet tosi paljon. Alkuun vähän vieroksuin majottua samassa huoneessa kun ei ole ollut kyseisten kuntoutujien kanssa tekemisissä eikä ole osannut suhtautua, avaa tämä silmiä monessakin mielessä. Eilen sain myös puhuttua erään minulle todella tärkeän henkilön kanssa asioita selväksi, ja siinäkin mielessä on jokseenki aika huojentunut mieli.